Kirjeessään Efeson seurakunnalle Paavali osoittaa, että jäsenet nyt kuuluvat Jumalan perheeseen, pyhiin, jotka ovat 20 ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus” (Ef. 2:19–20).
Kirjeessä Kolossan seurakunnalle hän antaa seuraavan kehotuksen:
Kol. 2:8–10: ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää”.
Juuri näin on tapahtunut historian aikana. Jumalan seurakunta on ryöstetty filosofian ja ihmisten perinteiden, säädösten kautta sekä se on loitontunut Jeesuksesta Kristuksesta.
Painopiste on enemmän ja enemmän siirtynyt Isästä ja Pojasta päivän roomalaiskatoliseen kirkkoon, jossa on ”Taivaan Kuningatar” ja ”Jumalan Äiti”, jolla ei ole mitään vastinetta Raamatun Marian kanssa, joka on Herran nöyrä palvelijatar ja Jeesuksen maallinen äiti – ei Isän äiti!
Luopumiset apostolisesta uskosta, jossa Jeesus on keskipisteenä, olivat selviä jo 300-luvulla, ja sen jälkeen se on jatkunut koko historian ajan. Ei näy mitään merkkiä kääntymyksestä!
Joitakin huomattavia historiallisia poikkeamia apostolisesta uskosta
Noin vuonna 350: Luostariveli Antonius:
- ”Kaikki armo, mikä ikinä on lahjoitettu ihmisille, kaikki tuli Marian kautta”.
Noin vuonna 347–407: Johannes Krysostomos ("Kirkkoisä" ja arkkipiispa Konstantinopolissa):
- ”Syntiset saavat anteeksiantamuksen ainoastaan Marian esirukouksen kautta”.
Kirkolliskokous Nikeassa vuonna 325:
- Kirkosta tuli käytännössä valtionkirkko keisarin suojeluksessa.
- Päätettiin, etteivät papit saaneet mennä naimisiin.
Kirkolliskokous Efesossa vuonna 431:
- Tavasta palvoa Mariaa Jumalan Äitinä tuli tunnustettu opinkappale.
Mariaa kunnioitettiin nimellä "Jumalan synnyttäjä".
- Tuotiin esiin ajatus siitä, että paavi on Pietarin seuraaja.
”Ryövärisynodi” Efesossa vuonna 449:
- Leon pappishallinto Roomassa pahoinpiteli Konstantinopolin piispan Flavianin kuoliaaksi.
- Leo nimitti itsensä "Kristuksen sijaiseksi maan päällä".
Viides Konsiili Konstantinopolissa vuonna 553:
- Maria sai nimityksen "ikuinen neitsyt".
Paavi Gregorius Suuri (Gregorius I):
- Vuonna 593: Oppi kiirastulesta otettiin käyttöön.
- Vuonna 600: Latinaa aloitettiin käyttää rukouksessa.
Kirkolliskokous Nikeassa vuonna 787:
- Enkelien palvonta hyväksyttiin.
- Ristin, pyhäinkuvien ja reliktien rukoilu auktorisoitiin.
Vuonna 993: Kuolleitten pyhimykseksi julistaminen aloitettiinJohannes XV:n toimesta, joka julisti pyhimykseksi St Ulrichin..
Vuonna 998: Tarjottiin paastoa perjantaisin ja ennen pääsiäistä.
1000-luku:
- Messusta kehittyi vähitellen uhri.
- Pyhitetyn tuhkan käyttö sakramenttina aloitettiin. Sakramentit ovat siunattuja uskonnollisia kohteita kuten risti, uskonnolliset kuvat, rukousnauhat, pyhimystenkuvat ym.
Vuonna1079: Gregorius VII esitti pappien selibaatin.
Vuonna 1139: Opin seitsemästä sakramentista toi Otto Bamberg, Pommernin apostoli. Sakramentti vaikuttaa ex opera operato, suorittamalla itse toimitus.
Vuonna 1190: Aneita (syntien anteeksiantamista) alettiin myydä.
Vuonna 1215: Ehtoollisdogmin (transsubstantiaatio-opin) leivän muuttumisesta Kristuksen fyysiseksi ruumiiksi otti käyttöön paavi Innocentius III.
Vuonna 1220: Ehtoollisleivän rukouksen toi paavi Horatius.
Vuonna 1229 Raamatun luku kiellettiin maallikoilta kirkolliskokouksessa Tolousessa! Piispat velvoitettiin jäljittämään kerettiläiset ja luovuttamaan heidät rangaistaviksi.
Vuonna 1234: Raamatun luku kiellettiin sekä papeilta että maallikoilta.
Firenzen Konsiili vuonna 1442:
- Pullassa “Cantate Domino” paavi Eugenius IV julisti dogmin “Extra Ecclesiam Nulla Salus” s.o. “Kirkon ulkopuolella ei mitään pelastusta!” “Pyhä roomalaiskatolinen kirkko uskoo, julistaa vakaasti, tunnustaa ja julistaa, etteivät ketkään roomalaiskatolisen kirkon yhteyden ulkopuolella olevat, eivät ainoastaan pakanat, vaan myös juutalaiset, vääräoppiset ja skismaatikot, voi tulla osallisiksi ikuisesta elämästä, vaan heidän kohtalonsa on sama kuin mikä kohtaa niitä, joista Kristus sanoi Matt. 25:41: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä’, elleivät he ennen elämänsä loppua tule mukaan otetuksi laumaan. Ei kukaan, mitä tahansa laupeudentyötä hän on tehnytkin, vaikka olisivat vuodattaneet verensä Kristuksen tähden, voi saada pelastusta, ellei hän alistu ja ole sisällä Kristuksen ainoan Kirkon täydellisessä ykseydessä”.
Vuonna 1534: Ignatius Loyola perusti Jesuiittajärjestön. jota käytettiin taistelussa reformaatiota ja protestanttisuutta vastaan.
Vuonna 1545: Perinne korotettiin samaan merkitykseen kuin Raamattu.
Vuonna 1546: Apokryfiset kirjat lisättiin Raamattuun ja niiden selitettiin olevan yhtä luotettavia kuin muut Raamatun kirjoitukset. Se, joka tätä ei hyväksynyt, julistettiin pannaan. Kirjakaupat eivät saaneet myydä Raamattua sille, jolla ei ollut lisenssiä. Raamatun kääntäjät ja Raamatun jakajat vangittiin tai poltettiin roviolla.
Vuonna 1816: Pius VII tuomitsi Puolan Raamattuseuran ja korostaa, että Kirjoitusten jakaminen jäytää pohjaa “uskonnon peruspilareiden” alta ja oli “suurimmassa määrin vaarallista sieluille”.
Vuonna 1829: Pius VIII tuomitsi Raamattuseuran ja Raamatun jakamisen vapaasti.
Ultrakatolinen Pius IX:
- Vuonna 1864:Tuomitsi uudelleen Raamattuseuran, yhdisti heidät kommunismin, salaseurojen ja muiden kanssa ja julisti heidän olevan ” tämän sortin syöpäläisiä”.
- Vuonna 1854: Julisti opin Neitsyt Marian tahrattomasta sikiämisestä (Maria julistettiin synnittömäksi).
- Tuomitsi uskonnonvapauden ja piti Rooman juutalaisia suljettuna gettoon.
- Vuonna 1864: Julkaisi kirjeen ”Syllabus of Errors”, joka hyväksyttiin Ensimmäisessä Vatikaanikonsiilissa. Kirjeessä tuomittiin protestanttisuus.
- Vuonna 1870 Julistettiin oppi ensimmäisessä Vatikaanikonsiilissa paavin virheettömyydestä, kun tämä puhuu ex cathedra (latinaa, tarkoittaa " oppituolista, toisin sanoen paavinvirkansa voimassa”).
Vuonna1883: Paavi Leo XIII julkaisi manifestin edistääkseen uskollisuutta Marialle rukousnauhan (Rosenkransenin) kautta.
Vuonna 1897: Leo XIII kielsi ” kaikki versiot raamatunkäännöksistä äidinkielelle, elleivät ne ole Pyhän Istuimen hyväksymiä tai julkaistu piispojen valvonnassa”.
Vuonna 1931: Pius XI vahvistaa opin Mariasta olevan Jumalan Äiti.
Vuonna 1950: Pius XII julisti opin Marian ylösottamisesta ruumiissaan ja sielussaan taivaaseen (=tempauksessa, joka tarkoittaa, ettei hän koskaan kuollut), jossa hänet sitten korotettiin Taivaan kuningattareksi.
Vuonna 1964: Paavali VI julistaa Toisen Vatikaanin konsiilin aikana Marian olevan Kirkon Äiti.
Kutsu kääntymykseen!
Kun pikaisesti silmäilee näitä esimerkkejä opillisesta kehityksestä, ymmärtää, miksi Kirkon täytyy asettaa ”traditio” samalle tasolle Raamatun kanssa. Mitä suurempia ja karkeampia poikkeamia apostolisesta uskosta tuli, sitä vaarallisemmiksi kävivät Raamattu, Luther ja protestanttisuus. Siksi Raamatun kääntäminen ja sen levittäminen täytyi estää, vastustajia raivata pois ja Traditiota korottaa olemaan samanarvoinen Raamatun kanssa. Huippu saavutettiin Pius IX:n ja ensimmäisen Vatikaanikonsiilin aikana.
Sittemmin alkoivat demokraattiset, liberaalit ja universalistiset suuntaukset tehdä itseään tiettäviksi. Näiden näkemysten perusta kristinuskosta ja muista uskonnoista oli usein mystinen kokemus joogasta kotoisin olevien tekniikoiden ja juurien kautta. Nämä virtaukset saivat yliotteen Toisessa Vatikaanikonsiilissa ja Johannes Paavali II aikana. Tänä päivänä näyttää siltä, että konservatiiviset virtaukset ajalta ennen Ensimmäistä Vatikaanikonsiilia ovat saaneet uutta voimaa. Vuosikymmenten määrätietoinen ja varsin strateginen työ yhdistää koko kristikunta paavin alaisuuteen Roomassa alkaa myös antaa näkyvää tulosta.
Kysymys kuuluu, kuinka pitkälle “Yhteyden” työntekijät ovat valmiita menemään pysäyttääkseen vastakkaista mielipidettä edustavat ihmiset ajassamme?!
Käänny ja usko evankeliumi!
/Solveig Hendriksen
Käännös Sylvi Hänninen